Ruusupioni, Paeonia veitchii eli Paeonia anomala ssp veitchii, kuolanpionin alalaji.
Kuolanpionilla ei sivunuppuja, ruusupionilla samassa varressa useampia.
Minun kuolanpioni aivan erilainen kukiltaan, mutta useamman sorttista kasvamassa, ehkä enemmän samanoloisia.
P. anomala
Ensimmäisiä luonnonlajejani, nyt niitä kasvaa useissa penkeissäni.
Ovat kestäviä ja kasvavat hyvin monenlaisissa oloissa.
Jo ennen kuin innostuin siemenkasvatuksesta, nämä lisääntyivät emotaimen edustalla.
Nämä eivät kaikki aivan puhtaita, saaneet vaikutusta lähellä kukkivasta anomalasta.
Korkeampia ja jykevämpiä.
Nousevat tummina toukokuun alkupuolella.
Lehtiä.
Nuppuja.
Nimensä ruusupioni voisi olla saanut nuppujen aukeamisesta.
Ainakin silloin muistuttaa eniten ruusua mielestäni, en kylläkään tiedä nimen alkuperästä, enkä pionin alkuperästä muuta kuin Kiinasta.
Eri punaisen sävyjä, ihanan vaaleita myös.
Valkoinen ruusupioni oli pitkään haaveena ja nyt niitä on jo muutamasta paikasta saanut ja kukki kolmessa penkissä, pieniä alkuja, mutta yhdellä oli jo sivunuppukin.
Yhdellä oli aavistuksen vaaleanpunaista nuppuvaiheessa.
Sitten on vielä Paeonia veitchii var woodwardii, joka on kuin ruusupioni, mutta matala. Matalahan ruusupionikin on, noin 60 cm, tosin tuo vanhin minulla joskus ollut 85 cm, kukan halkaisija 11 cm.
Kuvassa edessä P. veitchii var woodwardii ja takana tavallinen veitchii.
Tuppilot ovat yleensä nukkaisia.
Yhdellä oli ihan sileä, ensivuonna pitää katsoa tarkemmin näitä.
Syysväri on upea.
Siementaimia siirrellessäni huomasin valkoisen ruusupionin siemenestä tulleen punajuurinen, en tiedä juurien väristä muuten, niitäkin pitää katsella kun siirtelee.
